Kaikille meille käy varmaan joskus niin että päätöksen tekeminen tuntuu vaikealta.
Tai toisen ihmisen tekeminen loukkaa tai saa vatsanpohjassa vääntämään.
Saatoit itse tavoittaa ajatuksen jostain mitä teit mikä kaduttaa.
Ja toisaalta yrität ymmärtää sitä toista ihmistä, miksi hän käyttäytyi juuri noin.
(Mielessä saatat kirota että kaikennäkösiä vatipäitä sitä elämä sinun polulle päästääkin 😉 )

Annanmpa sinulle harjoitteen.

Ota paperia ja kynä valmiiksi.
Hengitä muutaman kerran syvään ja tartu ajatukseen;

Mitkä arvot ovat minulle tärkeitä? Mikä on minun arvomaailman pyramiidissa vakaana kivijalkana, ja mikä huippuna? Listaan voi tulla esimerkiksi; rehellisyys, tasa-arvo, toisen kunnioittaminen, ystävällisyys jne..

Tee listaa ihan rauhassa.  Pidä kuitenkin huoli että kyse on sinun arvoistasi, ei niistä mitä yleinen käsitys ”hyvästä ihmisyydestä” haluaisi sinun olevan. Mitkä asiat on aidosti sinulle tärkeitä?
Ei ole oikeaa tai väärää. On sinun arvosi.
Älä lue eteenpäin ennenkuin olet tehnyt listaasi vaikkapa parikin asiaa.

Nyt palaa ajatuksissa yhteen hetkeen missä sinun ei ollut hyvä olla, miksi jonkun muun tekeminen tai sanominen tuntuu sinusta siltä kuin tuntuu. Tai mitä itse sanoit tai teit. Katso omaa listaa, löytyykö sieltä ristiriitoja? Oletko tullut epärehellinen? Olitko ehkä tahtomattasi tahditon ja loukkasit toista? Teitkö toisesta ”analyysin” vaikkapa ulkokuoren perusteella ennenkuin tutustuit? (Hei kaikki me tehdään näitä. Ihan jokainen.)
Koitko itse että sinua kohtaan ei toimittu rehellisesti tai että ystävällisyys ja toisen kunnioitus oli tuossa kohtaa vain sanahelinää?

Monesti se ”paha olo” tai ”vitutus” kumpuaa arvomaailman ristiriidoista. Jännintä tästä tekee se että ihan jokaisella meillä on oma arvomaailmamme. Elämän tosiasia vaan on se että meidän arvomaailmamme ovat uniikkeja ja tämä tekee sosiaalisesta elämästä niin pirskatin mielenkiintoista. Jos sinä, aidosti sydämestäsi arvostat rehellisyyttä ja sitä että et loukkaisi ketään. Se ei tarkoita että ne aidosti olisi muidenkin tapaamiesi ihmisten arvoja.
Toisille ne tärkeimmät on ”itse ensin -muut sitten” (kas tästä löydetään varmasti esimerkki politiikasta. Jos ei Suomesta niin varmasti vähän kauempaa ainakin) tai vaikkapa se niin kovin kuulutettu rehellisyys – mutta jatkuvasti jostain puskee läpi se pienikin totuus joka valheen paljastaa.

No sitten päästään tähän teatteriosuuteen; puheet ja teot ei kohtaa. Kuinka näin voi käydä?
Jos rehellisyys on arvo, mutta toteutus ei olekkaan linjassa arvosi kanssa, alkaako jossain vaiheessa tulla fyysisiäkin oireita? Uni ei illalla tule tai heräät yöllä märehtimään asioita. Jos et juuri tätä, ehkä jotain muuta.
Syyllisyys. Mokasit. Kismittää. TAI. Se teki näin tai nuin. Kuinka kehtasikin!

Tasa-arvon nimissä toteat että yritysmaailmassa johtajaksi valittiin henkilö syystä että haluttiin edistää tasa-arvoa. Kuinkakohan ystävälliseltä se kuulostaa valitun korvissa olla kiintiöihminen – koska tasa-arvo. Ei sen vuoksi että hän oli siihen hommaan pätevä juuri itsenään.

Joskus aamulla ensimmäinen ajatuksesi on kuinka joku loukkasi sinua silloin (tästä voi olla vuosia!), ja miltä se edelleen tuntuu. Rikottiinko sinun arvomaailmaasi vastaan? Miksi muistat tilanteen edelleen?

Nyt hengitä muutan kerran syvempään, laita jalkapohjat lattiaan ja oikase selkä niin että on hyvä ja rento olla.

Kuvittele itsesi linnuksi (oletpa västäräkki tai varis, lintu ku lintu käy) ja nouse siivillesi. Katsele sieltä ylhäältä tätä tilannetta minkä olet kokenut. Katsot ylhäältä muiden käyttäytymistä ja näet kaikki ne ihmiset jotka liittyvät tilanteeseen. Ketä he ovat. Mitä heillä oli päällä. Mitä siinä tapahtui.
Näet omaa käyttäytymistäsi mutta tilanteen tunteet eivät pääse luoksesi taivaalle.
Tämä mahdollinen tunnemylläkkä pysyy tuolla maanpiinnalla olevassa tilanteessa ja tapahtumissa, mutta itse pystyt katselemaan sitä kauempaa täysin tyynenä.
Mitä näet itsessäsi? Nyt keskity katsomaan itseäsi. Sinä voit tarkastella itseäsi lempeydellä ja ymmärtäväsiyydellä.
Mitä tein? Miksi? Tehtiinkö minulle jotain? Sanoiko joku jotain tai kohtasitko tapahtuman mikä saa olon muuttumaan? Kuuluuko nämä kokemani ja kuulemani asioihin mitä arvostan vai onko tässä ristiriitaa?

Voit tulla näkeväksi siitä, miksi joku tilanne vaikuttaa sinuun niinkuin vaikuttaa.
Voit tulla näkeväksi omasta arvomaailmastasi ja vahvistaa sitä.
Vahvalla arvomaailmapohjalla meidän on helpompi olla ja joudumme harvemmin tilanteisiin jotka kaduttavat.
Saatat katsoa ihmisiä ja miettiä miksi sitä ei kaduta, miksi se on ku mitään ei olis tapahtunukkaan?
Kas kun hänen arvomaailmansa voi olla hyvinkin erilainen kuin sinun. Hänen arvonsa sallivat hänen tekevän asioita koska hänen mielestään juuri se on oikein. Jos hän jättäisi sen tekemättä – hän rikkoisi omaa arvomaailmaansa vastaan.
Taikasana tähän oman olon helpotukseen on anteeksianto.
Luultavasti hän ei edes ymmärrä loukanneensa tai rikkoneensa sinun arvomaailmaasi. Hän toimi omien arvojensa pohjalta (tai sitten mokasi ja pyörii sängyssään aamuyön tunteina miettien miten hän nyt noin sanoi.. ). Jos taas itse tavoitat mokanneesi, on aikuisenakin ihan ok pyytää anteeksi. Kunhan pyyntö on vilpitön eikä vaan ”paskan tilanteen paikkaus”.

Olin viimetalvena Kuusamossa töissä, ja siellä oli työntekijöitä ympäri maailmaa. Nuori brittinainen Naomi sanoi kerran hyvin viisaasti; Se että olet vihainen jollekin, on sama kuin joisit itse myrkkyä ja odotat että se toinen kuolee.
Viha ja katkeruuskin jonkun muun teoista on myrkkyä vain sinulle itsellesi, ei hänelle joka saa sinut noin tuntemaan.

Tärkeintä on sinun hyvinvointisi ja yöuniesi kannalta, että tiedät omat arvosi ja pyrit noudattamaan niitä, ottaen muut ihmiset kunnoittavasti huomoon. Toisinaan jos tiedät että sinun ja hänen arvomaailmat eroavat toisistaan, on joistain asioista parempi olla puhumatta jotta loukkauksilta vältytään. Tämä ei tarkoita että kumpakaan olisi oikeassa tai väärässä. Molemmat ovat aivan yhtä oikeassa – omasta mielestään.
Jos hyvinvointisi ontuu, voi olla hyvä pysähtyä tuohon hetkeen kun tunnet väännön vatsanpohjassasi, menikö niinku strömsössä vai olisko pitäny tehdä jotenki muuten.
Voisitko oppia tilanteesta jotain?
Olisiko aika antaa anteeksi hänelle/heille/itsellesi?

Jouluun on enää 67 päivää.
Yritetään käyttäytyä niin ettei tule koko ensvuoden polttopuut risuina.
Kamala varastointi ja huono lämpöarvo.

-Piia, Nykälännoita